Lasten mikroautot{0}}eivät ole vain pienoisautoja. niiden ydin on niiden matalassa painopisteessä ja leveässä akselivälissä. Ergonomian mukaan 3-6-vuotiailla lapsilla on suhteellisen korkea painopiste, eikä heidän proprioseptionsa ole vielä täysin kehittynyt, minkä vuoksi he ovat taipuvaisia eteenpäin tai kaatumaan. Neljästä -pyörästä riippumaton tukirakenne laskee istuimen korkeutta (yleensä alle tai yhtä suuri kuin 25 cm maasta) ja leventää taka-akseliväliä (suurempi tai yhtä suuri kuin 38 cm) muodostaa vakaan suorakaiteen muotoisen alustan, mikä vähentää merkittävästi heilumisen ja kaatumisen todennäköisyyttä. Samanaikaisesti polkimet on yhdistetty etupyörän ohjausjärjestelmään, jolloin jokainen polkimen painallus johtaa luonnollisesti pieniin suuntasäätöihin, mikä muuttaa "tasapainon säilyttämisen" havaittavaksi ja reagoivaksi kehon muistiksi. Tämä suunnittelu ei ole riippuvainen ulkopuolisesta avusta, mutta se harjoittelee hienovaraisesti ydinlihaksia, spatiaalista harkintaa ja käsien{10}}silmäkoordinaatiota – se ei ole vain harjoittelua, vaan hermoston kehitystä.
Parvekkeelle vapautettiin tilaa, ja pikkumies kiipesi itsensä päälle, tarttui lujasti ohjauspyörään ja työntyi pois jaloillaan liukuakseen eteenpäin. Auto on kevyt, mutta ei huoju, säilyttäen vakaan kaaren käännöksissä ilman äkillistä kalanpyrstöä tai nykimistä. Istuinkorkeus on juuri sopiva, jotta hän voi seisoa varpailla ja tukea itseään, jolloin hän voi pysähtyä ja mennä haluamallaan tavalla, mikä antaa hänelle suuren turvallisuuden tunteen. Runko on valmistettu paksunnetusta ympäristöystävällisestä teräksestä, jossa on sileä, pyöristetty pinta ja jopa ruuvinkannat ovat upotettuja. Pyörissä on hiljaiset kumirenkaat, joten työntäminen ja ajaminen ei vahingoita lattiaa. Tämä karting-auto, jonka muistan lapsuudestani, kun asuin isoäitini luona, yhdistää taitavasti insinöörin periaatteet lapselliseen suunnitteluun, mikä tekee lasten leikkimisestä hauskaa ja antaa aikuisille mielenrauhan.
