Karting sai alkunsa Yhdysvalloista 1950-luvun lopulla. Go-autoja on kahta tyyppiä: jatkuvatoiminen vaihteisto (CVT) ja vaihdettava. Ne on myös jaettu vapaa-ajan ja kilpa-malleihin. Virkistysautot, jotka tunnetaan myös nimellä "vapaa-ajan karting"{7}}, eivät ole kovin nopeita, niiden huippunopeus on 80 km/h, eivätkä vaadi ajokorttia. Kilpa-auto{10}}toisaalta voi saavuttaa jopa 130 km/h nopeuden. Äärimmäisen matalan alustan (vain 4 cm:n korkeudella maasta) ansiosta kuljettajan kokema suhteellinen nopeus on 2-3 kertaa todellista nopeutta suurempi, mikä tarkoittaa, että hän ajaa 300 km/h. Erityisesti mutkissa ne kokevat sivuttaiskiihtyvyyden 3–4 kertaa painovoimaan verrattuna, mikä tarjoaa jännitystä, jota tavalliset kilpa-autot eivät voi verrata.
Yksinkertaisen rakenteen, korkean turvallisuuden ja erittäin kilpailukykyisten ominaisuuksiensa ansiosta Goblin-kartista on tullut erittäin suosittuja Euroopan ja Japanin kaltaisissa maissa. Monet maailmankuulut-Formula 1 -kuljettajat aloittivat uransa karting-autoina.
